Tässä diplomityössä tutkitaan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön muodostavan Peipohjan rautatieasema-alueen kehitysmahdollisuuksia. Työssä painotetaan asema-alueen toiminnallisuuden, näkyvyyden ja saatavuuden parantamiseen sekä esitetään asemarakennuksen muutossuunnitelma, jossa asemarakennuksen tiloihin palautetaan sen alkuperäistä toimintaa. Taustatiedot koostuvat asema-alueiden historian, ominaisuuksien ja arkkitehtuurin tutkimisesta.

Menneen ajan rautatieliikenteen ja -kulttuurin luonne on tunnistettavissa Peipohjan asema-alueelta. Rakennuksissa on käytetty rakentamisajankohdalleen tyypillisiä ratkaisuja, joita on yhä nähtävissä esimerkiksi rakennustavoissa, laajennuksissa ja koristeellisuudessa. Alueen kulttuuriympäristölliset sekä rakennushistorialliset arvot on tunnustettu kaavoituksessa.

Kaikkia Suomen rautatieasema-alueita yhdistää rautatiearkkitehtuurin poikkeuksellinen yhtenäisyys, joka on yksi niiden suurimmista arvoista. Nämä rakennukset ovat olleet osana matkantekoa yli vuosisadan. Työn tavoitteena on herättää pohtimaan rakennetun kulttuuriympäristömme arvoa ja millä keinoilla vanhaa rakennuskantaa voidaan kehittää ja säilyttää osana kaupungin toimintaa – ennen kuin sitä on enää mahdotonta pelastaa.